Synttäreitä

Kukapa ei muistaisi lasten synttäreitä, joissa päivänsankari ja muu lapsijoukko ryntää paikasta toiseen naama punaisena ja hikihatussa. Menohaluja piti välillä hillitä suurempia vahinkoja välttääkseen. Ohjattua ohjelmaa rakennettiin sopivasti, jotta järjestys pysyi edes jossain raameissa. Lahjat olivat tietysti tärkeitä, mutta niistä pääsi rauhassa nauttimaan vasta juhlaväen jo poistuttua paikalta. Siis mikäli lahjalelut olivat silloin vielä ehjiä.

Jokin aikaa sitten vietimme nuorimman lapsenlapsemme 2-vuotissynttäreitä. Näissä suurimmat menohalut näyttivät olevan muutamaa vuotta vanhemmilla isoveljillä. Sankari itse keskittyi lahjapakettien kääreiden avaamiseen – repiminen näytti olevan tehokkain menetelmä. Lahja vilkaistiin nopeasti puolihuolimattomasti, ja sitten taas repimään seuraavaa pakettia. Helatorstaina vietimme hieman toisenlaisia synttäreitä. Paraisten suomalainen seurakunta (vai pitääkö kutsua virallisella nimellä Länsi-Turunmaan suomalainen seurakunta) täytti kunnioitettavat 70 vuotta. Juhlaväkeä oli runsaasti paikalla piispasta lähtien. Seurakuntatoimintaa paikkakunnalla on tarjottu suomenkieliselle väestölle tietysti jo paljon aiemmin, mutta itsenäisenä seurakuntana taival on siis tuo tasaluku. Hyvä syntymävuosi tuo Helsingin olympiavuosi. Onnittelut!

Seurakunta on ollut hieno esimerkki yhteistyön aktiivisesta etsimisessä paikkakunnan muiden toimijoiden kanssa. Kiitospuheissa tuli esiin yhteistyö niin partion, koulun kuin yhdistystenkin kanssa. Minusta tässä on voimaa laajemminkin hyödyntää. Mennään ulos omasta poterosta ja tarjotaan kättä naapuriyhteisöön ja etsitään kumppanuudesta molemminpuolista etua. Tätä yhteistyötä olemme kehittämässä myös paikkakunnan eri eläkeläisjärjestöjen kanssa. Paraisten kaksikielisyys tuo omat haasteensa, mutta se ei saa tulla voittamattomaksi esteeksi. Vaikka Paraisilla on erikseen ruotsalainen ja suomalainen seurakunta, ei se ole estänyt hyvää yhteistoimintaa. Samalla tavalla uskon, että kielikysymys ei ole este myöskään paikkakunnan muidenkaan yhteisöjen kesken.

Synttärijuhlia riittää myös syksyksi, kun Eläkeliiton Paraisten yhdistys täyttää 20 vuotta. Tämä ei ole tietenkään niin komea luku kuin 70 vuotta, mutta yhdistystoiminnassa ihan juhlimisen arvoinen. Kahdessa vuosikymmenessä eläkeläisistä koostuva jäsenkunta on kokenut monta vaihtoa, mutta joukkoon mahtuu vielä jokunen perustajajäsen.

Jokainen henkilö tai yhteisö juhlii omia merkkivuosiaan omanlaisellaan tavalla. Joko hiljaisesti huomiota herättämättä, pienessä ”perhepiirissä” tai isolla kutsuvierasjoukolla, arvokkaasti tai riehuen. Jäsenkunnan keski-ikä huomioiden Eläkeliiton yhdistys tuskin viettää juhliaan kuitenkaan lastenjuhlien tapaan hikihatussa ja naama punaisena.

Heikki Inkari

Eläkeliiton Paraisten yhdistyksen puheenjohtaja