Uusi vuosi, uusi elämä

Avaan Instagram-sovelluksen, selaan Facebookia. Minua tervehtivät kymmenet ystävät ja tutut, joilla kaikilla on pyöreä vatsa. He odottavat vauvaa! Viimeksi kun kuulin heistä, he olivat äskettäin menneet kihloihin, rakentaneet talon tai hankkineet koiran. Kaikki niin sanotut klassiset asiat, tiedättehän. Se tuntuu varmasti turvalliselta kaikessa muussa hieman tuntemattomammassa, varsinkin jos odotat ensimmäistä lastasi. Tai mistä minä tiedän, en ole koskaan ollut raskaana?

Tavallaan se oli odotettua, minä ja yksi ystäväni olemme myös arvuutelleet salaa, kuka menee naimisiin tai saa lapsia seuraavaksi. Joskus arvaamme oikein ja joskus yllätymme todella positiivisesti!

Hauskinta raskaana olevissa sukulaisissa ja ystävissä on se, että saan vihdoin ostaa niin ihania, ranskalaisia ??vauvavaatteita! Olen katsellut niitä nyt vuosia ilman, että olen voinut ostaa niitä! On myös niin hienoja leluja. Vaikka lelut, joilla leikimme pieninä, olivat kyllä myös aika siistejä. Leikin enimmäkseen Barbie-nukeilla. Kerran he valmistivat myös raskaana olevia Barbie-nukkeja, mutta hän ei saavuttanut suurta menestystä, joten tuotanto lopetettiin. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista Barbieta, mutta piilotimme Barbie-vaatteet hänen mekkojensa alle muodostaaksemme symbolisen, pyöreän vatsan. Sitten eräänä kauniina päivänä vauva vain poksahti ulos hänen vatsastaan!

Raskaana olevan naisen kuvaaminen oli pitkään tabu taiteessa. Alan edelläkävijä on saksalainen Paula Modersohn-Becker. Hän maalasi aivan ihania kuvia, enimmäkseen omakuvia pyöristyneellä vatsalla. Äidiksi tuleminen oli yksi hänen rakkaimmista unelmistaan, mutta hänen miehensä, kuuluisa taiteilija Otto Modersohn, ei ollut niin innostunut ajatuksesta, sillä hän oli menettänyt ensimmäisen vaimonsa synnytyksessä. Paula olisi varmasti maalannut vaikka kuinka monta yhtä kaunista maalausta tyttärestään, jos hän ei olisi kuollut kun Mathilde oli vain muutaman viikon ikäinen. Hän oli maannut aivan liian kauan sängyssä synnytyksen jälkeen. Sanotaan, että hänen viimeiset sanansa olivat ”schade” (”harmi”). Otto jäi leskeksi jo toisen kerran.

Synnyttämiseen liittyvä tekniikka ja tieto ovat kuitenkin kehittyneet paljon sen jälkeen, luojan kiitos. Instagramissa seuraan pariskuntaa, joka päätti synnyttää kotona kätilön ja doulan kanssa. En usko, että olen koskaan nähnyt niin kaunista, kiehtovaa ja opettavaista tiliä kuin tämän doulan! Hän vangitsee tärkeitä vaiheita kuvin, pieniä yksityiskohtia, jotka hän sitten selittää hyvin yksinkertaisella ja ymmärrettävällä tavalla. Uusi maailma syntyy, vanha maailma laajenee. Ajatella, että se tapahtuu näin? En oppinut sitä koulussa, tai ehkä en kuunnellut kovin tarkasti, koska se oli mielestäni niin noloa? Näin asioita katsottiin silloin, nyt en ymmärrä ollenkaan mikä siinä oli noloa. Se on luonnollista, osa elämää. Kehä. Ympyrä. Olemme kaikki olleet äitimme kohdussa ja tulleet ulos tavalla tai toisella.

Meillä kaikilla on äiti. Lähes kaikki kutsuvat häntä myös äidiksi. Vaikka kaikilla äideillä on sama nimi, tiedämme silti tarkalleen, mistä äidistä puhumme. Oma rakas äitimme. Äitien kasvot tulevat niin pehmeiksi ja lempeiksi raskauden aikana. Heidän katseensa muuttuu. Elimet vaihtavat paikkaa ja tekevät tilaa kasvavalle vuokralaiselle. Vartalo on varmaan upea. Matematiikka ei ole koskaan ollut vahvuuteni, mutta minua kiehtoo se, että ensimmäisen raskauden myötä perhe laajenee 1 + 1 = 3. Se on kuitenkin toinen tarina.

Sandra Wallin

Vapaiden taiteiden pioneeri ja tatuoija, Paris-Pargas

Käännös: Tuuli Meriläinen