Suuruudenhulluutta – vai tervettä visiointia?

Keskuspuistoon uimahallia, asuinkiinteistöjä ja ehtiväthän Nordkalk ja Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtiopiskelijatkin suunnittelemaan vaikka mitä mukavaa Nordkalkin rapistuvien rakennusten varalle.

Viimeksi mainittujen kohdalla tosin todettiin jo heti kättelyssä, ettei niitä kaikella todennäköisyydellä koskaan tulla toteuttamaan – mutta muut suunnitelmat on laadittu aivain aikuisten oikeasti tositarkoituksella.

”Suuruudenhulluutta!”, ”täyttä utopiaa!”, ”ei noista visioista ikinä mitään tule!”, ”korkeintaan saavat aikaiseksi jonkun vanhainkodin!”. Katkerat, yltiönegatiiviset ja pessimistiset kommentit eivät anna odottaa itseään.

Toisaalta katkeria ja tympääntyneitä kommentteja tulee aivan yhtä lailla ellei mitään visioita kaupungin kehityksen suhteen koskaan esitetä. ”Ummehtunutta!”, ”paikallaan poljetaan aina vaan!”.

Ilman minkäänlaisia visioita ei synny aitoa keskustelua oikeista asioista. Voipa olla, että osa suunnitelmista on utopistisia, mutta siitä huolimatta ne ovat parempia kuin vaihtoehto b – eli täydellinen hiljaisuus. Nyt on ainakin jotakin mistä keskustella, josta väitellä, josta katkeroitua.

Ellei jaksa unelmoida ja visioida asioista, ei myöskään sovi odottaa kovinkaan kummoista kehitystä. Suuntaan tai toiseen. Jonkun täytyy ensin uskaltaa avata keskustelu. Sen jälkeen on luonnollisesti keskustelun avaajan vastuulla ottaa vastaan palautetta ja kehitysehdotuksia – ja yhtä aikuisten oikeasti myös huomioida niitä.

Miksi tällaisia keskustelunavauksia pelätään edelleen tietyissä piireissä? Sitä en ole koskaan ymmärtänyt – en Paraisilla enkä sitä koskaan ymmärtänyt myöskään Hangossa.

Eikö se julkinen keskustelu kuitenkin ole ihan hyödyllistä ja jopa suositeltavaa tällaisissa asioissa?

Mikael Heinrichs 050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi