Kippis kaikille tavallisille päiville

Tämä kolumni on kuitenkin kirjoitettu tavallisia päiviä ajatellen. Kaikki tavalliset arkiset arkipäivät, jotka tulevat pitkänä helminauhana keskeytyen ainoastaan jostakin juhlasta siellä sun täällä, mutta joille kukaan ei koskaan nosta kuohuvaa maljaa.

Tiedättehän tuon harmaan helminauhan, pitkänä kuin vain arkipäivien nauha voi olla.

Ei joulujuhlaa, ei edes pientä nimipäivää niin pitkälle kuin kalenteria riittää.

Vähemmästäkin voi huokaista syvään.

Mutta tämä kolumni on kaikkien arkipäivien puolustuspuhe, maanantaista torstaihin, ketään unohtamatta. Kyllä, ei ehkä vain puolustuspuhe, vaan oikein kunnollinen kunnianosoitus.

Tsemppiä kaikki arkipäivät!

Perjantai saa tulla mukaan, jos se sitä todella vaatii, mutta muuten perjantai on monelle viikonlopun alku ja se on hieman juhlava jo itsessään. Joten perjantai, saat antaa periksi.

Maanantait, tiistait, keskiviikot ja torstait tarvitsevat näitä ystävällisiä sanoja niin paljon enemmän. Koska asiahan on niin, että arkipäivät todellisuudessa ovat parhautta, tai ainakin yleisintä, mitä meillä on.

Kuulen vastalauseita, tietysti minä kuulen niitä.

Me haluamme juhlia, haluamme pukeutua ja syödä hyvää ruokaa. Haluamme seurustella ystävien ja sukulaisten kanssa, juhlia, tanssia ja olla iloisia.

Luonnollisesti. Mutta kuten jo Mikko Mallikkaan isoäiti suurin piirtein näin sanoi: On tärkeää, että on vähän tylsääkin, jotta ymmärtää kaiken tämän hauskan.

Ja jokaisella, joka ehtii miettimään, että jonkun pitäisi imuroida – taas, tyhjentää tiskikone tai pestä vaatteita, on asiat todella hyvin – koska tämä tarkoittaa sitä, että hänellä ei ole isompia huolia, jotka vaativat hänen huomiota, aikaa ja energiaa juuri silloin.

Meidän pitäisi olla onnellisimpia ja kiitollisimpia silloin, kun arkipäivä on harmaimmillaan ja se tuntuu juuri oikealta tavalliselta arkipäivältä. Koska silloin kaikki on hyvin!

Silloin olemassaolo on lunkimmillaan, vähän kuluneissa farkuissa ja lempineuleessa.

Juhlakengissä puristaa, eikä ole ketään, joka ei olisi palellut ohuissa, mutta ah niin juhlallisesti kimaltavissa mustissa sukkahousuissa.

Arki on aliarvioitu voimavara, koska se ei vaadi meiltä mitään ylimääräistä.

Voimme säästää voimiamme tärkeimmille asioille, päiviin, jolloin jokin menee pieleen, pesukone lakkaa toimimasta tai on syytä olla todella huolissaan.

Arki on tylsää, sanoo joku. Mutta se on juuri arjen koko pointti: on tylsää, ennalta arvattavaa, harmaata. Silloin arvostamme, kun joskus räiskähtelee kirkkaissa väreissä.

Ja ennen kaikkea voimme iloita sitä, että meidän ei tarvitse omalla voimalla ja energialla ajatella todellista ongelmaa.

Joten, tsemppiä kaikille arkipäiville! Te olette parhaita!

Carina Holm

Paraisten Kuulutuksien toimittaja

Käännös: Timo Järvenpää