Kun työ on enemmän kuin vain työ
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Osallistuin jokin aika sitten nuorten keskustelutilaisuuteen. Eräs nuori kysyi minulta, oliko minulla neuvoja nuorille työnhakijoille. Kyllä oli: kannattaa ottaa vastaan se työ, mitä saa, ja tehdä kaikki työtehtävät mahdollisimman hyvin, vaikka ne eivät aina olisi kovin mieluisia. Työnantaja muistaa ihmiset, jotka tekevät parhaansa. En usko, että kukaan ajattelee: ”Tuohan ei saa juuri mitään aikaan, mutta se johtuu varmasti siitä, että hän on vähän ylikoulutettu. Taidanpa ylentää hänet.”
Opiskellessani Kiinassa teksteihin sisältyi usein moraalinen opetus. Yksi mieleeni jäänyt teksti kertoi kahdesta ystävästä, jotka tapasivat kaupungilla ja keskustelivat elämästään. Toinen valitti työtään: hän harkitsi irtisanoutumista, koska työ oli tylsää ja pomo typerä. Toinen kysyi, oliko hän käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja opetellut kaiken mahdollisen nykyisessä työssään samalla, kun piti silmänsä auki uuden työn varalta. ”Osaatko esimerkiksi käyttää kopiokoneen kaikkia toimintoja?” hän kysyi. Tuo kopiokone jäi mieleeni. Toisaalta ymmärrän esimerkin nykyään paremmin, kun olen itsekin käynyt pitkiä ja perusteellisia keskusteluja toimiston kopiokoneen kanssa.
Jonkin ajan kuluttua ystävykset tapasivat uudelleen. Hyviä neuvoja antanut kysyi, oliko toinen jo vaihtanut työpaikkaa. Ei ollut. Kun hän oli alkanut paneutua työhönsä kunnolla ja opetella kaiken mahdollisen, hän oli huomannut työnsä itse asiassa varsin kiinnostavaksi. Lisäksi pomo oli huomannut hänen panoksensa, antanut enemmän vastuuta, eikä työpaikan vaihtaminen enää käynyt mielessäkään.
Tarina oli suorastaan moraalisaarna, mutta vuosien mittaan olen huomannut, että työ on minulle vahva arvo. Olen lähes aina pitänyt kaikkea työtä kiinnostavana ja mielekkäänä. Äitini työskenteli kuutena päivänä viikossa ympäri vuoden lähes 30 vuoden ajan. Sitten yritys myytiin, ja pian sen jälkeen hän kuoli. Sen jälkeen päätin, etten koskaan tekisi kokopäivätyötä. Aioin elää vaatimattomasti, viljellä puutarhaa ja kasvattaa kanoja.
Siitä ei kuitenkaan tullut oikein mitään. Työskennellessäni osa-aikaisesti täytin aikani lukuisilla yhdistys- ja luottamustehtävillä, ja mummon piti usein tulla ruokkimaan kanat puolestani. Vähitellen siirryin kokopäivätyöhön. Työnteko ja yhdistystoiminta tuottavat minulle syvää tyydytystä.
Mielestäni pohdimme aivan liian vähän arvojamme, maailmamme suuntaa sekä niitä ristiriitoja, joita tulevaisuudessa saattaa syntyä.
Jo alakoulussa kertomus Martasta ja Mariasta sai minut epäilemään uskonnollista sanomaa ja erityisesti Raamattua. Jos tarina ei ole tuoreessa muistissa, siinä Martta tekee ahkerasti töitä, kun taas Maria vain istuu kuuntelemassa Jeesusta. Ja sitten Jeesus toteaa, että Maria on valinnut paremman osan. Pieni minäni päätteli, ettei tämä voi yksinkertaisesti olla oikein. Sen myötä Jeesus ja koko kirja joutuivat vakavan epäilyn kohteeksi.
Onkin selvää, etten juuri innostu niin sanotusta tradwife-ilmiöstä. Kun naiset ovat taistelleet, ja taistelevat edelleen, paikastaan työelämässä, löytyy ihmisiä, jotka tyytyväisinä jäävät kotiin leipomaan kakkuja ja elävät miehensä palkalla. Pahantahtoisimpina hetkinäni ajattelen, että kaikki tekevät parhaansa kykyjensä mukaan, mutta joidenkin kohdalla se paras ei ole kovin kummoinen. Toisaalta ihmisten elämäntilanteita ei pidä tuomita, jos niitä ei tunne. Silti olen hyvin utelias heidän arvojensa suhteen.
Nyt olen kuitenkin itse uusien haasteiden edessä tämän tähän asti kristallinkirkkaan työarvoni kanssa. Esimerkiksi Elon Musk on sanonut, että emme pian enää tarvitse työtä, koska tekoäly tekee kaiken ja rahastakin tulee tarpeetonta. Toisaalta hän pitää omista rahoistaan hyvin tiukasti kiinni, joten ehkä hänkin epäilee olevansa väärässä.
Mutta jos tulevaisuudessa työpaikkoja on yhä vähemmän, miten yhteiskuntamme pysyvät koossa? Miten ne rahoitetaan, jos ihmiset eivät käy töissä eivätkä maksa veroja? Ja miten ihmisten mielenterveys kestää? Toki yhdistyksiä ja vapaaehtoisjärjestöjä on varmasti edelleen olemassa, ja niiden kautta voi löytää mielekästä tekemistä ja merkitystä elämään. Silti uskon, että useimmat meistä tarvitsevat työtä. Uskon meidän olevan luotuja tekemään työtä, riippumatta siitä, mitä Raamatussa asiasta sanotaan. Ainakin useimpien kohdalla näin on.
Pidän tätä tulevaisuuden suurimpana haasteena. Mielestäni pohdimme aivan liian vähän arvojamme, maailmamme suuntaa sekä niitä ristiriitoja, joita tulevaisuudessa saattaa syntyä.