Ajatuksia kolumnisteista ja ristikonratkojista
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Kun säännöllisesti ratkoo ristikoita, oppii joskus uusia asioita ja nimityksiä samalla, kun saa vähän aivojumppaa ja ylläpitää kasvavaa sanavarastoa. Olen itse piintynyt ristisanatehtävien ratkoja, joskus ilman etuliitettä risti, joka pitää pienistä nerokkaista oivalluksista ristikoissa. Luulen ja toivon, että ainakin jotkut PK:n vanhemmista kolumnisteista on tai on ollut ristikoiden ratkoja. Joskus he ovat myös sanojen ratkojia. Oikeastaan ihailen salaa suuresti toimittajia ja kolumnisteja alalla, jossa joskus aiheet loppuvat ja paineen alla, tiimalasin hiekan loppuessa, täytyy tehdä tikusta asiaa voidakseen täyttää palstat, jotka on luvannut kirjoittaa.
On vaikeaa kirjoittaa, kun on kiire, mutta paljon helpompaa, jos voi kirjoittaa silloin "kun siltä tuntuu". Kauan sitten kävin Time-Manager -kurssin, jossa mantrana oli "Time Managers Do It In Time", mutta joskus ei vain yksinkertaisesti ole aikaa muotoilla ja kirjoittaa lyhyesti ja silloin voi tuloksena olla ylipitkiä lauseita. Olen joskus myös kutsunut itseäni sanakuluttajaksi, joksi myös joitakin teologeja on kutsuttu. He elävät tavallaan lentävien sanojen kanssa ja seisovat usein itse jalat maassa, mutta heillä ei ole kantavia siipiä, aivan kuin ei pingviineilläkään ole.
Sanaristikoissa kutsutaan välillä matematiikanopettajaa "lukupedagogeiksi" ja kemistejä yhdistysihmisiksi. Olen todennut, että joitakin kolumnisteja voitaisiin myös kutsua yhdistysihmisiksi huolimatta opinnoista teologisessa tiedekunnassa ja luultavasti he ovat myös tarjonneet teetä ja nukkumispaikan (te och logi = tee ja asunto. suom.huom.) kutsumilleen vieraille opiskeluaikoina. Niin voi tehdä, vaikkei käytäkään papinkaulusta.
Joskus törmää todella vaikeisiin ristikoihin, joihin voi löytää apua hankalista ristikkoavaimista netissä, mutta se tuntuu fuskaamiselta.
Kun sanaristikoissa kysytään "Olivat Sarajevon laukaukset", niin tavallisesti oikea vastaus, kun sen vihdoin on löytänyt, on ULKOMAILLA. Onnetonta presidentin asuntoa voidaan kutsua PARAKIKSI (ruots. Barack), koska ristikoissa käytetään isoja kirjaimia. Kun ristikossa etsitään sitä, joka huiskii/kuiskii, ei vastaus yleensä ole kuiskaaja vaan NOKIKOLARI. VESIKAMMATTU on, kun on hieno yhdessä syksyn ÅU-ristikossa. Joskus törmää todella vaikeisiin ristikoihin, joihin voi löytää apua hankalista ristikkoavaimista netissä, mutta se tuntuu fuskaamiselta. Jostain syystä en yhtään pidä sellaisten ristikoiden ratkomisesta, joiden ratkaisut ovat samassa lehdessä. Mieluiten ei myöskään käytetä tietokonetta tai ristikkosanakirjaa ratkomisessa.
Monen iloksi on ÅU:ssa vielä kilpailu perjantain paperilehden Storkryssetissä, vaikka eräs entinen päätoimittaja halusi jättää sen pois. Ristikon pitää olla paperilla ja se täytetään kynällä. Ratkomisen pitää olla kivaa, muuten se saa olla. Joskus toivon, esimerkiksi jouluna, että PK:ssakin olisi ristikko, mieluiten paikallisista asioista kuten kylänimistä, tunnetuista paikoista, yritysten nimistä tai tunnetuista historiallisista ihmisistä, mutta kuka voisi ottaa laatiakseen jotain sellaista?