Nyt saa liikkua, mutta…

Eikä pelkästään siitä syystä, että kaikki urheilukilpailut ja sarjat ovat joko keskeytettyinä tai peruutettuina, vaan myös sosiaalisen yhdessäolon vuoksi.

Internet on täynnä erilaisia – hauskojakin – liikunta-aiheisia videoita ja eri lajeissa on harjoittelu suoritettu etänä. Se ei kuitenkaan korvaa yhteistä tekemistä.

Myös yksilöurheilija, vaikka usein yksin harjoitteleekin, haluaa olla sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa.

Hallitus linjasi kymmenen päivää sitten, että ulkoharrastuspaikat avataan tästä päivästä alkaen kokoontumisrajoituksia noudattaen ja urheilukilpailut ja -sarjat voidaan käynnistää 1.6. alkaen erityisjärjestelyin.

Tämä oli tietysti ilouutinen monille, mutta ei se vielä ihan kaikelta osin tee autuaaksi.

Julkisten kokoontumisten henkilömäärärajoitus nostettiin 50:een ja jo viime viikonloppuna homma lievästi ryöstäytyi käsistä, kun Helsingissä Kirsikkapuistoon kokoontui noin tuhat ihmistä ihailemaan kaunista kevätpäivää.

Myönnän olleeni jossakin vaiheessa sitä mieltä, että asetetut rajoitukset ovat lievää hysterian lietsomista, mutta koska määräykset ovat olemassa, niitä pitää noudattaa.

Esimerkiksi palloilusarjoissa harjoitteleminen aiheuttaa paljon päänvaivaa ja kymmenen hengen rajoitus, joka siis 1.6. muuttuu 50:een, on ollut vaikeasti ymmärrettävissä. Se ei esimerkiksi tarkoita sitä, että jalkapallokentälle voisi samanaikaisesti kokoontua kolme tai neljä erillistä ryhmää harjoittelemaan samanaikaisesti, sillä silloin etäisyysmääräykset eivät missään tapauksessa toteudu. Maksimi on kaksi ryhmää ja siinäkin ääretöntä tarkkavaisuutta noudattaen.

Entä sitten 1.7. alkaen, kun esimerkiksi jalkapallon Veikkausliiga alkaa? Silloin paikalle saa kokoontua 500 henkilöä, joista joukkue, toimihenkilöt, erotuomarit, tv-ryhmät jne. vievät jo melkoisen osan. Ja miten seurat määrittelevät, keitä katsomoon päästetään ja keitä ei? Vaikea pähkinä ratkaistavaksi.

Veikkausliiga on jo ehdottanut, että se saisi jakaa stadionit lohkoittain, jolloin yhdessä lohkossa saisi olla se 500 ihmistä.

Tämän jalkapallokenttä ja suurin osa Suomen stadioneista myös mahdollistaa – Turussa Kupittaalla jopa kolme osaa.

Näillä kaikilla omat sisäänkäynnit ja omat palvelut. Helppoa eikö totta. Mutta ei, tämä järkevä ehdotus on vastatuulessa.

Olkoon miten on, tärkeintä on, että olemme palaamassa takaisin normaaliin – ainakin jollakin tapaa – ja meikäläinenkin pääsee taas takaisin selostamoon. Tosin vielä tämä touko- ja kesäkuu kärvistellään vajailla ansioilla.

Timo Järvenpää

timo.järvenpää@aumedia.fi