Possunpunaiset verkkarit

Jos lanka tai muu tärkeä tarvike on loppumassa muuttaa se tietysti asian, lankaa on haettava, mutta muuten yritän välttää ihmisten ilmoille menemistä. Kun tulen kotiin vaihdan ensimmäisenä farkut possunpunaisiin verkkareihin, ne ovat parhaat kaikista vaatteista.

Minusta kaikkein parasta ajankäyttöä on istua sohvannurkkaan ja ottaa käsityöt mukaan. Tai välillä vaihtelun vuoksi nostaa ompelukone esille ja huristella kestokasseja tai tyynynpäällisiä.

Pinterestiä on myöskin mukava selailla, en tosin tule elämään niin vanhaksi, että ehtisin kokeilla kaikkia ideoita, jotka olen sieltä löytänyt.

Erakoituva vaimo astuu kyllä ulos, kun lanka tai muut tarvikkeet loppuvat, tai kun FB:n kirppisryhmästä löytyy jotain mikä on pakko saada, koska uusi idea on jo syttynyt.

Millainen on täydellinen aviomies erakoituvalle luovuuden vimmassa riutuvalle vaimolle? Aviomies, joka tietää mitä vaimonsa lahjatoiveet: pistosaha, hiontahiiri, Dremel. Ja ymmärtää milloin kannattaa vaan ruuvata se kuormalavasta tehty mukiteline seinään, eikä kysellä liikoja.

Joka saattaa tuoda yllätyksenä teollisuusompelukoneen kotiin, tosin ilman käyttöohjeita, mutta onneksi netistä löytyy. Tai lähtee vaimon pyynnöstä peräkärryn kanssa saariston perämetsiin mökkitielle, jossa ei ole kääntömahdollisuutta, vain koska siellä oli myytävänä aivan ihana vanha kaappi. Aina voi peruuttaa pois melkein kilometrin matkan. Onneksi isäntä on aika haka peruuttamaan.

Nyt aiomme kunnostaa alakerran vanhan työhuoneen taas uudestaan toimivaksi. Isäntä auttaa koska hänellä on oma lehmä ojassa: harrasteauton penkinpäälliset pitäisi päällystää uudelleen ja siihen tarvitaan sitä teollisuuskonetta, joka pitäisi saada paikalleen.

Se työhuone on sen verran eristyksissä, että sinnehän on helppo erakoitua päiväkausiksi. Kuinka kauan mahtaisi mennä, että joku kaipaisi minua? Ehkä isännän nälkä ajaisi minua etsimään tai töistä muistutettaisiin, että olisi työvuoro alkanut.

Vielä minut erottaa erakoitumisesta perhe, kävimme juuri porukalla ihmisten ilmoilla syömässä. Ja työpaikka, koska töissä pitää käydä, että saa lisää rahaa lankaan ja kankaisiin.

Joskus on käytävä moikkaamassa ystäviäkin. Onneksi meillä on myös tuo saksalainen personal trainer joka pitää viedä lenkille, ettei sentään kasva sohvaan kiinni tai unohdu sinne alakerran työhuoneeseen.

Ehkä olen toistaiseksi vielä osa-aika-erakko. Possunpunaisissa verkkareissa.

Eija Holopainen Lähihoitaja jota kiinnostavat käsillä tekeminen ja uudet haasteet