Yrittäjyys: niin rakas, niin raskas aihe

Minusta ei pitänyt tulla yrittäjää – tutun kuuloinen lause eikö vain? Isäni oli yrittäjä, samoin hänen isänsä-yrittäjyys kulki meillä verissä, kuten urheilukin. Toki minun syntyessäni isäni firma taisi olla jo konkurssissa ja sen jälkeen yrittäjyyttä oli enää pontikan kauppaaminen kylän miehille. Yrittäjyyttä toki sekin.

Parhaimmassa tapauksessa yrittäjyys luo vapautta. Vapautta tehdä itselle tärkeää työtä, luoda jotain uutta ja määritellä omat työajat sekä vapaat.

Vapaus, se sai itsenikin ryhtymään yrittäjäksi. Vapaus tehdä asioita omalla tavalla, itselleni sopivalla tavalla. Aikatauluttaa urheilu sopimaan työpäiviini. Kuulostaa unelmalta eikö vain.

Ei ymmärretä väärin, yrittäjyys ottaa ja vie paljon. Työt on hoidettava ja asioita tehtävänä enemmän kuin työntekijänä, paljon enemmän. Vastuu kannetaan reppuselässä joka päivä ja se on se raskas reppu kannettavaksi. Työpäivä ei lopu kello viiteen vaan töitä tehdään, kun pääkoppa käy. Riskit ovat suuret ja sen tuomat paineet. Yrittäjä itse on myös yrityksensä esikuva ja monelle se saattaa olla raskasta. Näitä varmasti moni punnitsee vaakakupissa, kumpi painaa enemmän. Turvallinen kellon mukaan kulkeva työ ja vakaa palkka vai vapaus yrittäjänä riskeineen päivineen.

Näitä varmasti moni punnitsee vaakakupissa, kumpi painaa enemmän. Turvallinen kellon mukaan kulkeva työ ja vakaa palkka vai vapaus yrittäjänä riskeineen päivineen.

Monasti kuulee sanottavan entisten yrittäjien tai yrittäjäperheessä kasvaneiden olevan parhaita työntekijöitä. Ymmärrys yrittäjää kohtaan, työmoraali ja asenne taitaa meillä kaikilla yrittäjillä olla yhteistä alasta riippumatta. Tähän kaikkeen myös kasvaa ja tekemällä oppii. Itse olen toiminut yrittäjänä kohta kahdeksan vuotta ja vasta viimeiset vuodet olen kasvanut yrittäjänä eniten. Tykkään toimia paineen alla ja saada toteuttaa ideoitani. Myönnän paineiden myös kasvavan joskus liian suuriksi ja silloin on löydettävä ratkaisuja helpottaakseen työtaakkaa ja siitä aiheutuvia seurauksia. Me yrittäjät olemme usein aika yksin. Apua saa pyytämällä jokaiseen tilanteeseen, niitä on turha murehtia yksin ja kerryttää liian isoiksi kasoiksi.

Paraisillahan on ihana yrittää. Ihmiset lähtevät innoissaan kaikkeen uuteen mukaan ja haluavat tukea paikallisia toimijoita.

Toivottavasti ymmärrämme kaikki yrittäjien arvon, tehdyn työn ja tuemme heitä. Yrittäjät luovat työpaikkoja, palveluita. Luomme syitä muuttaa Paraisille.

Kannatan kaikkia rohkeasti yrittäjyyden poluille. Sen polun ei tarvitse olla lopun elämän polku. Lyhytkin matka opettaa paljon. Kertokaa lapsille seuraavaksi asioidessanne jossain liikkeessä muutama sana paikasta jossa käytte tai miettikää niitä mielessänne itsekin. Kahvilayrittäjä noussut kukonlaulun aikaan leipomaan leivonnaiset hyllyyn, joista saamme nauttia lounaskahvin kera. Kauppias tilannut tuoreet raaka-aineet päivällistarpeitamme varten. Täällä Paraisillahan on kaikki mitä tarvitsemme eikä päivittäisiä ostoksia tarvitse lähteä hakemaan kauempaa. Opetetaan lapsiamme avartamaan myös heidän maailmankuvaa ja ymmärtämään, ettei yrittäjien luomat palvelut ole itsestäänselvyys. Käyttämällä paikallisten yrittäjien palveluita takaamme niiden pysyvyyden täällä kauniissa saaristokaupungissa.

Loppuun lainaan Winston Churchillia vapaalla suomennoksella:

"Jotkut katsoo yrittäjyyden vaaralliseksi tiikeriksi, joka täytyy ampua. Toiset katsovan sen olevan lehmä, joka kuuluu lypsää. Liian harva näkee, että se on hevonen joka kantaa koko taakan"