Futiskuviot kuntoon!

Parisen viikkoa sitten KBV:n 35-vuotisjuhlissa Johan Kronberg sattui mainitsemaan, että ehkä heidän pitäisi ottaa jonkinlainen vetovastuu firmafutiksen suhteen. En voinut olla tarttumatta siihen, sillä sehän olisi vallan mainio veto. Jonkun tahon pitäisi nimittäin vastata tähän tarpeeseen.

KBV on yksi mahdollinen taho, varsinkin kun ottaa huomioon yhdistyksen perustamisen taustalla olleen halun tarjota urheilumahdollisuuksia myös heille, jotka eivät välttämättä tähtää suurempiin ympyröihin ja halua kilpailla täysin veren maku suussa.

En nyt kuitenkaan halua ladata kaikkia paineita heille, mutta jonkinlainen kunto- tai puulaakijalkapallosarja Paraisille pitäisi ehdottomasti saada. Jo perinteetkin velvoittavat siihen. Niin monta kovaa koitosta on aikoinaan käyty Koivuhaassa, Pajbakan, ”Bantiksen” ja ”Yrkkiksen” hiekalla. Nyt alustakin on kaikin puolin mukavampi – no, ”Bantiksen” kenttää ehkä lukuun ottamatta.

Suunnistuksen puolella Saariston kuntorastit ovat oiva esimerkki juuri tällaisesta matalan kynnyksen yhteisestä liikunnasta, joka ei vaadi liiallista sitoutumista – mutta joka siitä huolimatta on jossain määrin kilpailullista.

Aikuisten hiihtokoululle saattaisi myös jälleen olla tilausta pienen tauon jälkeen.

Liikuntamahdollisuuksien luominen – joukkuelajeissa – myös muille kuin huippu-urheilijoille tai kilpamielessä harrastaville lienee myös kaupungin edun mukaista. Itse asiassa myös lapsille ja nuorille pitäisi olla tarjolla myös hieman ”rennompaa” urheilemista, joka ei välttämättä vaadi viittä harjoituskertaa viikossa ja täydellistä sitoutumista. Se kun ei kaikille sovi eikä välttämättä ole mahdollista.

Lapsi tai nuori ei välttämättä voi tai halua valita jonkun joukkuelajin ja kulttuuriharrastuksen välillä – vaan haluaisi harrastaa molempia. Tällä hetkellä se ei oikeastaan ole mahdollista enää sen jälkeen, kun tullaan tiettyyn ikään.

Paraisilla kun kuitenkin on olosuhteita tarjota, niin miksi ei lähdettäisi yrittämään jotain tällaista? Muistan omasta nuoruudestani esimerkiksi jääkiekon ”farmiliigan”, jossa käytiin kerran viikossa pelaamassa ohjaajan valvovan silmän alla. Se oli hauskaa myös jääkiekon parissa ”myöhäisheränneelle”, joka ei välttämättä ollut kovin hyvä juuri millään pelin osa-alueella, mutta intoa ja halua riitti sitäkin enemmän.

Mikael Heinrichs 050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi