Juhannus 15 vuotta sitten

On pitkiä jonoja Saaristotiellä ja laskettu nopeusrajoitus Kirjalansalmen sillalla saa liikenteen ruuhkautumaan ja huomaa että muutama autoilija katsoo hermostuneena kelloa ja ajaa aivan liian lähellä edessä olevaa autoa. Ehkä he ovat menossa lautalla saaristoon ja on sen takia aikataulu jota pitää seurata, tai ehkä he ovat vain helposti hermostuvia. Pitäisi ymmärtää varata tarpeeksi aikaa, ajattelen hieman ärsyyntyneenä, kun punainen Ford on aivan liian lähellä takapuskuriani. Kun ajamme Kårlahden risteyksen ohi muistan yhtäkkiä juhannuksen 15 vuotta sitten. Se oli yhtä kylmä ja tuulinen kesäkuupäivä kuin nyt ja Saaristotien liikenne oli lievästi sanoen vilkas. Sinä aamuna meillä oli yhtä paljon kiirettä kuin punaisella Fordilla.

Oli juhannusaaton aamu ja olin ajatellut mennä kauppaan ostamaan viimeisen juhannusruuan. Olin nukkunut kuin tukki koko yön enkä voinut ymmärtää mitä oli tapahtumassa – ennen kuin ensimmäinen supistus tuli. Olin raskausviikolla 38 ja nyt oli näköjään aika – tietysti juuri juhannusaattona! Siitä kun olin herännyt meni tunti ennen kuin istuimme autossa menossa kohti Turkua. Liikenneympyrällä ymmärsin että me emme ehtisi ajoissa perille – ja Kårlahden risteyksessä pysäytettiin auto ja soitettiin 112. Kaksi minuuttia myöhemmin hän oli syntynyt, meidän juhannustyttömme. Hän oli hieman sinertävä kylmän sään takia, mutta kiedoimme minun paidan hänen ympärilleen jotta hän tulisi lämpimäksi. Puhelimen kaiuttimelta kuului ”onnea” ja jossain taustalla kuului Medi-Heli joka laskeutui viereiselle pellolle. Samalla ambulanssi tuli paikalle ja muutama minuutti myöhemmin tuli palomiehet jotka nostivat meidät autosta ja kuljetti meidät ambulanssiin. Kaikki tämä keskellä pahinta juhannusliikennettä Saaristotiellä.

”Mitkä pisteet annatte tyttärellenne,” kysyi lääkäri mieheltäni, joka oli saanut toimia kätilönä.

Meidän mielestä hän oli täysi kymppi, mutta päätettiin antaa hänelle 9/10 apgar pistettä koska hän oli saanut vähän kylmää kun makasimme auton etupenkillä. Nuori ambulanssihenkilökunta katsoivat suurin silmin – he eivät varmaan ollut nähneet mitään vastaavaa aikaisemmilla työvuoroillaan ja olin kiitollinen että rohkeat palomiehet ottivat ohjat heti kun tulivat paikalle.

Ambulanssimatka Turun sairaalaan oli huomattavasti rauhallisempi, vaikka olisin mieluiten vaan mennyt takaisin autoon ja suuntanut kotia kohti juhlimaan juhannusta muun perheen kanssa. Minä ja tyttäremme voitiin olosuhteisiin nähden tosi hyvin, mutta periaatekysymyksen takia haluttiin pitää meidät sairaalassa yön yli varmistaakseen että meillä oli kaikki hyvin. Siitä tuli juhannusaatto kun puhelimella sain kertoa meidän hieman kummallisen tarinan kerta toisensa jälkeen kauhistuneille ystäville, sukulaisille ja tutuille. Muistutuksena tapahtuneesta kotona kaapissa on vielä pari hanskaa ja myssy, jotka sairaalahenkilökunta antoivat meille muistoksi.

Kun katson takapeiliin näen että punaisen Fordin kuski valmistautuu kaasuttelemaan minun ohi. Ajan tien oikeaa puolta niin että annan niin paljon tilaa kuin mahdollista hermostuneelle kuskille. Ehkä hänellä on oikeasti kiire!

Toivotan kaikille lukijoille mukavaa kesää ja paljon kärsivällisyyttä liikenteessä!

Malin Johansson

Päätoimittaja PK:lla

Käännös: Linn Turkki