Jo perillä?

Jokin aikaa sitten kuulin sanonnan ”Olen jo perillä” ja se herätti ajatuksia.

Jos olen jo perillä niin odotettavissa ei ole enää mitään hauskaa! Silloin ei tavoitteilla ja unelmilla ole mitään virkaa. Mikä ihmeen roska-sanonta tämä on? Luulen että olen nyt kuitenkin keksinyt tavan tulkita sanontaa siten että se tuntuu ymmärrettävältä ja oikealta myös minulle.

Kuvittele että kaipaat kevään valoisia iltoja, kottaraisen laulua koivunlatvassa, joka näkyy tummana liilanväristä iltataivasta vasten samalla kun liukastelet vastajäätyneessä lätäkössä. Jalkojen alla ritisee.

Mutta nyt et ole siellä vaan tammikuussa. Sinä vain ajattelet huhtikuun alun iltaa.

Mutta sitten yllättävän nopeasti ON huhtikuun ilta, mutta sinulla on kiire.

Jännität kaikki lihaksesi etkä ehdi edes hengittää kun riennät eteenpäin kauniissa illassa etkä huomaa että nyt ON kauan kaipaamasi ilta. Et kuule kottaraisen laulua etkä jalkojesi alla ritisevää jäätä.

Sen sijaan huomaat yhtäkkiä että koivu ei olekaan tumma iltataivasta vasten vaan vihreä hiirenkorvista. Mihin aika hävisi? Ja sitten lehdet hehkuvat jo keltaisina ja mietit miten nopeasti kesä voi kulua...Näin ainakin minusta on tuntunut monta kertaa.

Mutta jos koko ajan tunnen olevani perillä, on ajan ja minun välinen suhde mukavampi. Voin luottaa siihen että se hoitaa omansa eli kuluu ja kuluu riippumatta siitä mitä minä teen. Silloin voin vain olla.

Uskon että ainoastaan vain olemalla voimme oikeasti kokea kaikki kaipaamamme hetket. Olemalla ymmärrämme että olemme siellä kun olemme siellä. Että olemme perillä.

Ja tässä se onkin: olemme perillä koko ajan.

Perillä oleminen ei tarkoittane sitä että voimme nojata taaksepäin ja tyytyä siihen että kaikki on niin kuin on, mutta voihan tämäkin ajoittain toimia melko hyvänä mottona.

Meillä voi edelleen olla unelmia tulevaisuudesta ja voimme kehittyä ihmisinä. Ja kun tunnemme olevamme perillä voimme ehkä helpommin nähdä että tavoitteidemme saavuttaminen tai kehittyminen on vain yhden askeleen päässä. Aina vain seuraavan askeleen, ei monen askeleen samanaikaisesti.

Tiedättehän, aika kuluu ja kuluu, mutta kello ei tule ovelle.  Mutta me voimme sen tehdä.

Joten mene ulos ja kokeile miltä siellä tuntuu juuri nyt. Muut hetket tulevat myös, sitten kun niiden aika on.