Valoa pimeyteen

Maaliskuun alussa todettuja koronatapauksia Suomessa oli vielä seitsemän kappaletta ja Helsingissä oli karanteenissa 130 henkilöä. Hallituksen tuolloisessa tiedotustilaisuudessa todettiin, että maassamme ei kuitenkaan ole – ainakaan vielä – epidemiaa ja jos sellainen tänne tulee, ollaan siihen hyvin varauduttu.

Muutama viikko sen jälkeen se sitten iski ja hallitus otti käyttöön järeät toimenpiteet. Hysteria iski ja kaupoista loppui vessapaperi – hengityssuojaimet eli siis maskit olivat jo loppuneet aikaisemmin. Suomi meni kiinni ja Uusimaa eristettiin muusta maasta. Toimenpiteet purivat, mutta samalla se aiheutti usealle toimialalle – ravintolat, tapahtumat, urheilusarjat jne. - suuria vaikeuksia ja monen ihmisen kalenteri – myös minun – tyhjeni työtilaisuuksista kertaheitolla.

Kansa otti homman tosissaan parin kuukauden kärvistelyn jälkeen rajoituksia alettiin taas purkamaan ja varsinkin kesäkuun 1. päivä tapahtui. Silloin nimittäin kaikki ryntäsivät taas kaduille ja kaikki mahdolliset rajoitukset, turvavälit ja niin edelleen unohdettiin kertaheitolla. ”Mikäs tässä on ollessa, kun kaikki on taas hyvin”, mutta kuinkas ollakaan, loppusyksyllä se iski uudelleen.

Tällä kertaa rajoitustoimissa ei kuitenkaan lähdetty kevään linjalle, mutta rajoituksia toki asetettiin.

Hallitus nähtävästi luotti meihin vastuullisesti toimiviin kansalaisiin, eikä halunnut vaikeuttaa elämiämme taas uudelleen. Hyvä niin tai sitten ei. Viime aikoina tartuntamäärät ovat asettuneet kolmensadan ja viidensadan välimaastoon, mikä on enemmän kuin kevään luvut. Olemmeko me siis olleet vastuullisia? Juu ja ei.

Paraisilla luvut ovat myös nousseet melkoista vauhtia ja ihmetystä onkin herättänyt kaupungin informaatio – siis mikä informaatio – tartuntatapauksista ja tartuntaketjuista Paraisille. Uusia tartuntoja löytyy täälläkin nyt lähes päivittäin, mutta tarkemmin kertomatta jää mahdolliset tartuntaketjut. Eilen Paraisilla tietoon tulleet kahdeksan uutta tapausta on huolestuttava määrä.

Kollega Carina Holmin jokin aika sitten julkaisemaa tekstiä lainaten ”täällä kaupunki ilmoittaa vain sellaisista koronatartuntatapauksista, jotka on todettu kaupungin omassa toiminnassa. Kaupunki on syksyn aikana tiedottanut koronatapauksesta Sunnanbergin koulussa ja suomenkielisessä lukiossa. Muuten ei mitään ja paraislaiset saavat luottaa koronavilkkuun – ja viidakkorumpuun.” Tuon kirjoituksen jälkeen toki on tullut muitakin tapauksia.

Parantamisen varaa kuitenkin olisi – niin kuin monessa muussakin kaupungin toiminnassa Paraisilla.

No, se rokote on nyt sitten saatu ja jokainen vastuullinen ihminen sen myös ottaa. Jokohan me pikku hiljaa saisimme uutta valoa tähän pimeyteen? Eikä pelkästään päivien valaistumisten myötä. Jos se ensi kesä olisi taas normaali – tai ainakin melkein.

Timo Järvenpää

timo.jarvenpaa@aumedia.fi