Lapset eivät tarvitse täydellisiä vanhempia
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Äitienpäivä lähestyy, ja se on aikaa, jolloin usein pohdimme äitiemme roolia elämässämme. Mutta se on myös hetki, jolloin äitinä voi pysähtyä miettimään omaa rooliaan ja meihin kohdistuvia odotuksia. Maailmassa, jossa sosiaalinen media ja yhteiskunnan normit asettavat usein kohtuuttomia vaatimuksia vanhemmuudelle, on tärkeää muistaa, että riittää, kun on "riittävän hyvä".
Äitinä oleminen tarkoittaa monien roolien pallottelua samanaikaisesti – huoltaja, opettaja, ystävä, esikuva ja se, joka huolehtii arjen sujuvuudesta. On helppoa tuntea itsensä riittämättömäksi, kun näkee sosiaalisessa mediassa kuvia täydellisistä perheistä ja siisteistä kodeista. Mutta todellisuus on usein kaukana täydellisyydestä, ja se on täysin hyväksyttävää.
Tärkeintä, mitä äiti voi lapsilleen antaa, on läsnäolo. Läsnäolo ei tarkoita vain fyysistä paikallaoloa, vaan myös emotionaalista saavutettavuutta. Se tarkoittaa kuuntelemista, lohduttamista sekä ilon ja surun jakamista. Se tarkoittaa sitä, että laittaa puhelimen hetkeksi syrjään ja keskittyy lapsiinsa – aidosti. Juuri näissä läsnäolon hetkissä syntyvät vahvimmat siteet.
Se tarkoittaa itsensä anteeksiantamista niistä hetkistä, kun menettää kärsivällisyytensä tai ei tiedä vastauksia. Anteeksiantamista niistä kerroista, kun ei jaksa osallistua vanhempainiltoihin, kun vessapaperin myynti ei innosta ja kun ei enää jaksa kiertää ovelta ovelle myymässä sukkia, keksejä ja kynttilöitä.
"Riittävän hyvä" tarkoittaa sen hyväksymistä, ettei aina tee kaikkea oikein, ja se voi olla vaikeinta. Se tarkoittaa itsensä anteeksiantamista niistä hetkistä, kun menettää kärsivällisyytensä tai ei tiedä vastauksia. Anteeksiantamista niistä kerroista, kun ei jaksa osallistua vanhempainiltoihin, kun vessapaperin myynti ei innosta ja kun ei enää jaksa kiertää ovelta ovelle myymässä sukkia, keksejä ja kynttilöitä. Kun "unohtaa" kertoa diskoista ja tapahtumista perjantai-iltaisin, jotta viiden päivän uurastuksen jälkeen voi vihdoin istahtaa sohvalle lasillisen viiniä kanssa ja katsella televisiota rentoutuen kotona. Tai kun käsi ei nouse, kun syyslukukauden ensimmäisessä vanhempainillassa kysytään: "Kuka voisi toimia luokkavanhempana?". Anteeksi kaikista näistä kerroista. Luettelo voisi olla loputtoman pitkä.
Lapset eivät tarvitse täydellisiä vanhempia – he tarvitsevat vanhempia, jotka rakastavat heitä ja tekevät parhaansa. He tarvitsevat vanhempia, jotka näyttävät, että virheiden tekeminen on sallittua ja että se on osa ihmisyyttä. Olemalla "riittävän hyviä" opetamme lapsillemme, että hekin ovat riittäviä juuri sellaisina kuin ovat.
Joten kaikille äideille siellä, muistakaa, että olette hyviä ja riittäviä juuri sellaisina kuin olette! Lapsenne arvostavat teitä läsnäolonne, rakkautenne ja sitoutumisenne vuoksi. Vähän pölyä nurkissa ja muutama valkoinen valhe eivät ole koskaan vahingoittaneet ketään.
Hyvää äitienpäivää kaikille ihanille äideille!